Milloin urheilijan kannattaa sanoa ei kaupalliselle yhteistyölle?

Managerin tehtävä ei ole ainoastaan löytää urheilijalle kumppaneita vaan joskus myös karsia niitä. Millaisia yhteistyökuvioita tai tarjouksia sitten kannattaa jättää väliin?

Omalla urallani on ollut tilanteita, joissa tarjous voi olla taloudellisesti houkutteleva, mutta kokonaisuus ei sovi urheilijalle. Silloin olen joutunut miettimään, mikä tukee parhaiten urheilijan uraa, arvoja, henkilöbrändiä ja jaksamista pitkällä aikavälillä. Tehtäväni ei ole maksimoida tarjousten määrää vaan auttaa urheilijaa tekemään edellämainittuja valintoja.

Näissä valintatilanteissa olen joutunut esimerkiksi miettimään, onko yhteistyökumppani sellainen, jonka kanssa urheilija haluaa tulla yhdistetyksi tai tukeeko yhteistyö hänen omaa tarinaansa. Tärkeää on myös kartoittaa, viekö yhteistyö kohtuuttoman paljon aikaa harjoittelulta tai palautumiselta?

Henkilöbrändin näkökulmasta on tärkeä tehdä kaupallista yhteistyötä vain sellaisten tuotteiden/brändien kanssa, jotka urheilija tuntee omakseen.  Jos urheilija ei käyttäisi itse tuotetta arjessaan tai uskoisi palveluun, yhteistyö voisi vaikuttaaa melko päälleliimatulta. Myös urheilijan seuraajat huomaavat tällaisen epäaitouden melko todennäköisesti.  Jos yhteistyö ei sovi kokonaisuuteen, se voi vaikuttaa myös tuleviin mahdollisuuksiin.

Myös yhteistyön ajoituksella on merkitystä. Urheilijan elämä rytmittyy harjoittelun ja kilpailuiden mukaan. Joskus merkitykselliseltäkin tuntuvasta yhteistyöstä on pitänyt luopua, jos se kuormittaa liikaa tai osuu hetkelle, joka vaatii täydellistä keskittymistä. Näissä tapauksissa roolini ”portinvartijana” korostuu.  Ajoitus voi olla huono myös silloin, jos urheilija on juuri tehnyt jonkin toisen kaupallisen kampanjan.

Olen joutunut karsimaan joitain yhteistyötä myös siitä syystä, että ne ovat olleet pelkästään tuotevaihtoa tai yhteistyöstä maksettava korvaus on ollut huomattavan pieni, ja kuitenkin sopimukseen on voinut sisältyä yksinoikeus toimialalle. Tämä taas estää tekemästä mahdollista suurempaa sopimusta jonkun toisen yrityksen kanssa. Sopimuksellisista asioista on hyvä tarkistaa myös kampanjan kesto ja se kuinka pitkään yhteistyökumppanilla on oikeus käyttää urheilijan kuvaa ja julkaisuita. Joskus neuvotteluissa on tullut tunne, että urheilija nähdään vain näkyvyyden tai seuraajamäärän kautta. Tällöin olen kyseenalaistanut, voiko tästä muodostua hyvä yhteistyö.

Managerina minulla on vastuu, ja ajan ensisijaisesti urheilijan etua. Se pitää aina muistaa, vaikka omatkin tuloni ovat yleensä sidoksissa siihen, että saan urheilijalle kumppanuuksia. Toisaalta kieltäytyminen ei aina tarkoita oven sulkemista kokonaan. ”Ei nyt” ei tarkoita välttämättä ”ei koskaan”. Managerin työssä pitkäjänteisyys on arvokkaampaa kuin yksittäisen tarjouksen maksimaalinen hyödyntäminen.

Urheilijan henkilöbrändi rakentuu myös valinnoista, joita hän ei tee. Jokainen yhteistyö kertoo jotain siitä, kuka urheilija on. Myös yhteistyöstä kieltäytyminen on kannanotto.

Kirjoittaja Heli Vepsäläinen on Suomen Urheilumanagerien hallituksen jäsen. Hän työskentelee urheilumanagerina hiihtolajien ja moottoriurheilun parissa. Hän on myös manageritoimisto Likel Growth Oy:n osakas.