Kun suomalainen brändi valloittaa maailman – miksi suomalainen urheilija jää kotiin?

Sisu Seliö

Juuri talvikisojen alkaessa huomasin uutisen, että Ōura oli solminut yhteistyön Yhdysvaltojen olympiajoukkueen kanssa. Se herätti minussa heti tunteen: miksi USA, mutta ei Suomi?

Ajatus ei ollut rationaalinen. Ymmärsin kyllä täysin, miksi tällainen kumppanuus on liiketoiminnallisesti perusteltu. Silti tunne oli vahva, ehkä jopa yllättävän vahva. Onneksi pari viikkoa myöhemmin julkaistiin myös yhteistyö Suomen olympiajoukkueen kanssa. Se tuntui hyvältä ja tasapainoiselta ratkaisulta. Samalla huomasin, että tuo ensimmäinen ajatus oli avannut laajemman pohdinnan.

Miksi suomalaiset urheilijat jäävät usein sivuun silloin, kun suomalaiset brändit lähtevät kansainvälisille markkinoille?

Suomesta on viime vuosina noussut hienoja yrityksiä, jotka ovat onnistuneet rakentamaan kansainvälistä kasvua. Se on käytännössä välttämätöntä, koska kotimarkkina on pieni. Jos haluaa kasvaa, on mentävä Suomen ulkopuolelle. Pienestä maasta ponnistaminen vaatii poikkeuksellista rohkeutta, kunnianhimoa ja sitkeyttä. Nämä ovat samoja ominaisuuksia, joista suomalaiset urheilijatkin tunnetaan.

On myös selvää, että markkinointi suunnitellaan kohdemarkkinoiden ehdoilla. Eri maissa toimivat eri ihmiset, eri kasvot ja eri tarinat. Tässä mielessä on täysin ymmärrettävää, että suomalainen urheilija ei aina ole luontevin valinta esimerkiksi Yhdysvaltojen markkinoille.

Samalla voisi olla mahdollista rakentaa rinnalle toisenlaista tarinaa, jossa tuodaan esiin yrityksen taustaa ja juuria. Maailma etsii enemmän kuin koskaan aitoutta, alkuperää ja todellisia tarinoita. Kaiken arvon ei tarvitse syntyä globaalista tunnettuudesta koska osa siitä syntyy tarinoista, jotka rakentavat pitkäjänteisesti brändin uskottavuutta. Eikö juuri tässä olisi meidän kilpailuetumme?

Tuntuu että jotain mahdollisuuksia jää käyttämättä. Tässä suomalaiset urheilijat voisivat olla luonteva osa kokonaisuutta. Kyse ei välttämättä ole joko–tai-valinnasta.

Tämä ei ole kritiikki yksittäisiä yrityksiä kohtaan. Päinvastoin, on hienoa nähdä, kuinka suomalaiset brändit menestyvät kansainvälisesti ja tekevät rohkeita valintoja kasvun eteen. Kyse on enemmänkin ajatuksesta, jota voisi kokeilla. Voisiko kansainvälistyminen olla myös mahdollisuus tukea suomalaisia urheilijoita heidän omalla matkallaan maailmalle? Kyse ei ole vastuusta tai velvollisuudesta, vaan mahdollisuudesta rakentaa samalla myös jotain, jolla on laajempi vaikutus.

Yrityksillä on usein resursseja ja näkyvyyttä, joilla voi olla merkittävä vaikutus urheilijoiden urapolkuun. Samalla urheilijat voivat tuoda brändeille sisältöä, tarinoita ja inhimillisyyttä, jota on vaikea rakentaa muuten.

Samalla on hyvä muistaa, että urheilijat tarvitsevat näkyvyyttä ja oikeanlaista brändinrakentamista kasvattaakseen omaa arvoaan niin oman lajinsa sisällä, omien taustayhteisöjensä ja “työnantajiensa” keskuudessa kuin myös fanien silmissä. Tässä laadukkailla ja aidosti rakennetuilla yrityskumppanuuksilla voi olla merkittävä rooli. Ilman tätä näkyvyyttä ja tukea monen urheilijan on vaikeampi rakentaa omaa polkuaan kohti kansainvälistä huippua.

Entä jos kansainvälinen kampanja rakentuisi tunnetun tähden varaan, mutta sen rinnalla yritys nostaisi esiin myös suomalaisen urheilijan matkalla kohti maailman huippua? Se ei olisi pelkkä sponsorointipäätös. Se olisi kannanotto.

Suomalaisissa urheilijoissa on valtava määrä potentiaalia, jota ei vielä globaalisti tunneta. Usein puhumme siitä, kuinka tarvitsemme lisää kansainvälisiä menestystarinoita. Harvemmin puhumme siitä, kuka auttaa rakentamaan niitä. Yrityksillä olisi tässä mahdollisuus olla enemmän kuin sponsoreita. Ne voisivat olla mahdollistajia. Kuvittelen mielelläni tulevaisuuden, jossa suomalaiset yritykset eivät vain lähde maailmalle, vaan ottavat mukaansa myös suomalaisia tarinoita ja tulevaisuuden tähtiä.

Ehkä tulevaisuudessa näemme enemmän ratkaisuja, joissa nämä kaksi maailmaa kulkevat rinnakkain. Se olisi yhdistelmä, jossa kaikki voittavat.

Kirjoittaja Anu Helin on Suomen Urheilumanagerit ry:n hallituksen varapuheenjohtaja ja Likel Growth Oy urheilumanagerointitoimiston perustaja. Hän toimii Lauri Markkasen, Awak Kuierin, Patrik Laineen, Anton Lundellin, Anni Penttilän, Robert Taylorin, Linda Sällströmin, Emma Kimiläisen, Matti Mattssonin, Sisu Seliön, Olaus Alisen ja Aleksi Pulkkisen managerina.