Kumppanuuksien ja yhteisön merkitys urheiluseuratoiminnalle sitouttamisen näkökulmasta

Kävimme lokakuun puolivälissä ystäväni kanssa Puolan Oświęcimissa moikkaamassa yhteistä ystäväämme sekä seuraamassa hänen valmentamansa jääkiekkoseuran, kaupungin ylpeyden Unian kahta jääkiekko- ottelua paikan päältä. Paikallisissa ottelutapahtumissa vierailu ja välitön tunnelma muistutti minua hyvän puolalaisen oluen lisäksi siitä, miten paljon jääkiekko- ottelussa on kyse muustakin kuin pelkästä ottelutapahtumasta, tuloksesta tai yksittäisestä urheilusuorituksesta. Sen tarkoitus on luoda yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteisten tunnepohjaisten kokemusten kautta ja rakentaa paikallista urheilullista sekä yhteisöllistä identiteettiä, joka tuntui korostuvan oman kokemuksen pohjalta otteluita seuratessa.
Ottelutapahtumien yhteydessä aloin pohtimaan myös laajemmalla perspektiivillä yhteisöllisyyteen liittyviä näkökulmia sekä vaikutuksia seurojen toimintaan. Seurojen ympärille muodostuviin yhteisöihin kuuluu pelaajien ja valmentajien lisäksi perheet, kannattajat, vapaaehtoiset sekä toiminnan taloudellisen selviytymisen näkökulmasta yhteistyökumppanit, joita pyrin tarkastelemaan myös omasta ammatillisesta näkökulmasta. Näiden ryhmien välinen vuorovaikutus muodostaa perustan vahvalle ja elinvoimaiselle kokonaisuudelle organisaation ympärillä. Kumppanuustoimintaa pohtiessani mietin sitä, miten pitkällä aikajänteellä yhteistyöstä voitaisiin rakentaa jotain paljon suurempaa, kun pelkkä taloudellinen kumppanuus, joka perustuu yhteisiin tavoitteisiin, arvoihin sekä aitoon vuorovaikutukseen ilman, että seuran toiminnasta tehdään liian kliinistä tai muovista fanien näkökulmasta taloudellista kannattavuutta karsimatta.
Urheiluseurojen yhteistyökumppanuudet perustuvat suurimmalta osin näkyvyyteen, jossa kumppanuusyritys saa joko logon seuran peliasuun, mainospaikan ottelutapahtumaan, näkyvyyttä seuran sosiaalisen median kanavissa, tai kaikkea edellä mainittua. Itse näkyvyys on toki elinarvoisen tärkeää, mutta syvällisessä ja pitkäjänteisessä sitouttavassa kumppanuudessa on kyse paljon muustakin. Sitouttava kumppanuus perustuu molemminpuoliseen hyötyyn, jossa urheiluseura saa taloudellisten resurssien lisäksi tarvelähtöistä osaamista, verkostoja sekä uusia toimintamahdollisuuksia osana kasvua, joka luo parempaa kilpailukykyä etenkin pienemmillä paikkakunnilla, jossa lähtökohtaiset resurssit, pelaajamateriaali, sekä fasiliteetit ovat rajallisemmat. Yhteisen toiminnan kautta yhteistyökumppanit pääsevät osaksi yhteisöä ja sisäpiiriä, jossa voidaan luoda sekä ylläpitää aitoja kohtaamisia ja yhteisiä kokemuksia seuran, yhteistyökumppanien sekä koko yhteisön välillä, jolla on taas toiminnan kannalta tärkeä sitouttava vaikutus.
Suurempaa ja ennen kaikkea tunnetasolla aidompaa mittakaavaa pohtiessani mietin, ettei sitovassa kumppanuudessa ole vain kyse siitä, mitä kumppani saa näkyvyydestä, vaan siitä, mitä seura ja sen kumppanit voivat yhdessä mahdollistaa yhteisölleen. Sitouttavuuden kehittämisessä tulisi myös mielestäni tunnistaa yhteisön eri tarpeet sekä se, miten ne palvelevat yhteistä kokonaisuutta eri kannattajat ja ikäryhmät huomioiden. Näitä voivat olla erinäiset, jo muun muassa usealla kotimaisella Liigaseuralla järjestetyt teemapohjaiset ottelut, kuten esimerkiksi lapsiperheille suunnatut ottelutapahtumat. Nämä tarpeet tulisi tunnistaa, jolloin voitaisiin luoda toimivia kokonaisuuksia “pelkkien” kaupallisten otteluiden ympärille, jonka myötä pystytään luomaan myös veto ja pitovoimaa laajemmalla perspektiivillä. Kannattajien osallistaminen ottelutapahtumien kehittämiseen vahvistaa myös merkityksellisyyttä sille, että yhteisöä rakennetaan yhdessä.
Kun kumppanit tuovat mukaan omat verkostonsa ja osaamisensa, seura voi tavoittaa myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät vielä ole aktiivisesti mukana seuran toiminnassa joko toimijana tai kuluttajana. Monelle urheiluseuralle myös paikallisuus on keskeinen osa identiteettiä, joka näytti korostuvan myös Oświęcimissa. Seura ja sen yhteisö edustaa omaa kaupunkiaan, jonka menestys voi synnyttää ylpeyttä koko yhteisössä ja paikallisilla yrityksillä on mahdollisuus vahvistaa tätä yhteenkuuluvuuden tunnetta, joka taas lisää positiivisen kierteen mahdollisuutta kumppanuusyhteyksiä ja seuran tulevaisuutta rakennettaessa.
Nämä kaksi ottelua sai minut taas näkemään, että joukkueurheilun hienous piilee siinä, mitä ihmiset voivat saada aikaan yhdessä. Kentällä pyritään tekemään oikeita ja hyviä asioita yksilötasolla, jotta kaverit vierellä voivat loistaa, mutta sama pätee myös toiminnassa kentän ulkopuolella, jossa yhteisön muut jäsenet haluavat tehdä hyviä asioita toistensa eteen, jolloin koko yhteisö voi loistaa.
Oświęcimin iltojen tavoin ottelutapahtumat tuovat perheet ja ystävät yhteen hallille, jonka myötä yhteisön kaikki jäsenet antavat toiminnalle merkityksen illasta toiseen. Tällöin kyse ei ole pelkästä ottelutapahtumasta, vaan koko yhteisön voimavarasta.
Kirjoittaja Vesa Elfvengren on Urheilumanageri (Likel/Urheilumanagerointi Elfvengren) ja Suomen Urheilumanagerien hallituksen jäsen. Vesa manageroi Vilma Forsgrénia, Artur Kanevetsia ja Niklas Malacinskia.



