MilanoCortinan olympialaiset – urheilumanageri tunteiden vuoristoradassa

Tässä blogikirjoituksessa keskistyn omiin kokemuksiini olympialaisten maastohiihdon ja yhdistetyn parissa. Lähes kolme viikkoa Val di Fiemmen upeissa maisemissa oli unohtumaton kokemus.  Jasmi Joensuun, Joni Mäen ja Eero Hirvosen managerina sain elää mukana jokaisen startin, pettymyksen ja onnistumisen. Voin sanoa, että ainakin omalla kohdallani harva asia vetää tunneskaalan niin äärirajoille kuin urheilu. Päivät olivat todellista tunteiden vuoristorataa.

Maastohiihdon sprinttikisassa odotukset olivat korkealla, mutta pienet marginaalit ratkaisevat. Kun sekunnin sadasosat kääntyvät väärään suuntaan, koko nelivuotiskauden työ tuntuu urheilijasta hetken raskaalta ja pettymys on luonnollisesti suuri. Taustajoukkojen tehtävä on tällöin seisoa urheilijan rinnalla ja tukea pettymyksen hetkellä.

Heti seuraavana päivänä Eero Hirvonen venyi yhdistetyn kilpailussa huikeaan suoritukseen ja nappasi ehkä vähän yllättäenkin pronssimitalin. Se oli mitali, jota harva osasi etukäteen ennustaa, mutta jonka eteen oli tehty valtava määrä töitä. Yhdistetty on laji, jossa yhdistyvät mäkihypyn rohkeus ja hiihto-osuuden kestävyys. Kun kaikki loksahtaa kohdalleen samana päivänä, tuloksena voi olla olympiamitali.

Ensimmäinen kisaviikko toi Suomelle toisenkin pronssimitalin. Naisten viestissä Suomen joukkue taisteli upeasti, ja Jasmi Joensuu toi joukkueen maaliin kolmantena. Viestissä on aina jotain erityistä. Se ei ole vain yksilön suoritus, vaan koko joukkueen yhteinen ponnistus. Kun  ankkuri kaartaa loppusuoralle mitaliasemissa, koko joukkue elää jokaisessa potkussa mukana ja maaliviivan jälkeen päästään juhlimaan yhdessä.

Kisat kruunasi vielä seuraavalla viikolla onnistumiset yhdistetyn kahdessa kilpailussa. Ensin Ilkka Herola saavutti Eero Hirvosen tavoin pronssimitalin, tällä kertaa suurmäen kisassa, ja kahta päivää myöhemmin tämä sympaattinen parivaljakko Herola-Hirvonen kirkasti mitalinsa hopeiseksi yhdistetyn parikilpailussa.

Olympialaiset on armoton näyttämö. Kisat konkretisoivat sen, miten ohut raja onnistumisen ja pettymyksen välillä on. Yksi päivä voi tuntua raskaalta ja seuraava nostaa pilviin. Urheilu herättää tunteita, koska se on aitoa ja yllätyksellistä. On vain hetki, suoritus ja tulostaulu. Ja kun onnistuminen tulee, varsinkin vaikeuksien jälkeen, se tuntuu erityisen mahtavalta. Juuri tämän takia urheilu on niin koukuttavaa.

MilanoCortinan olympialaiset jäävät itselleni mieleen ennen kaikkea tunteista: jännityksestä ennen starttia, pettymyksestä epäonnistumisen hetkellä, riemusta mitalijuhlassa ja ylpeydestä koko tiimiä kohtaan. Managerin roolissa saa kulkea urheilijan rinnalla matkalla, joka on kaikkea muuta kuin tasainen. Se on tunteiden vuoristorata, mutta juuri siksi niin ainutlaatuinen.

Tässä syke on hädin tuskin tässä tasaantunut, kun päästään jälleen tositoimiin. Urheilijat viivalla, manageri katsomossa. Erityisen hienoa nähdä nämä olympiasankarit tänä viikonloppuna omassa kotikaupungissani, Lahdessa, Salpausselän maastoissa. Saa nähdä, millaista kyytiä vuoristorata tällä kertaa tarjoilee.  

Kirjoittaja Heli Vepsäläinen on Suomen Urheilumanagerien hallituksen jäsen. Hän työskentelee urheilumanagerina, ja hänen tiimissään ovat maastohiihtäjät Jasmi Joensuu ja Joni Mäki, yhdistetyn urheilija Eero Hirvonen sekä moottoriurheilijat Reeta Hämäläinen ja Heikki Kovalainen.