Kaikkea kaikille?

Suomalaisessa liikunnan ja urheilun järjestökentässä kuulee usein sanottavan ”haluamme olla koko kansan laji.”

Fraasi toistuu vuodesta toiseen. Laji voi vaihtua. Mittakaava voi vaihtua, eli sanoja voi edustaa valtakunnallista lajiliittoa tai paikallista seuraa. Miksi koko kansan lajina olosta lausutaan niin paljon ja niin usein? Joillekin se voi olla merkki kunnianhimosta ja tavoitteellisuudesta. Allekirjoittaneelle asia näyttäytyy kuitenkin useimmiten kyvyttömyytenä tunnistaa miksi olemme olemassa ja keitä yritämme tavoittaa.

Olen havainnut samantyylistä kaikkea kaikille -mentaliteettia myös urheilumanagerointipiireissä; hieman eri kulmalla. Syytkin ovat selvät. Urheilumanagerointi on laaja-alainen kokonaisuus sisältäen esimerkiksi:

• Urheilu-uran suunnittelu, ml. taloussuunnittelu ja uran jälkeinen elämä

• Kisailmoittautumiset, sisältäen matkustus- ja majoitusasiat

• Myynti

• Yhteistyökumppanuuksien hoitaminen

• Mediasuhteet

• Henkilöbrändi

  
  

Urheilijoiden tarpeet ovat yksilöllisiä. Välillä koko yllä oleva listaus voi tulla kysymykseen managerointisuhteessa. Eli kaikkea. 

Kuitenkin uskallan väittää, että kaikkea ei kannata kerralla tehdä. Kaikkea ei kannata heti tavoitella. Sama pätee niin liikunnan ja urheilun järjestökenttään kuin urheilumanagerointiin.

Uskallus priorisoida. Mikäli tavoite on todella laaja, niin välisteppien kautta sinnekin voidaan päästä. Managerien ammattiosaamisen ydintä tulee olla uskallus ja kyky priorisoida. Auttaa urheilijaa. Jos alkuun yrittää puhutella liian laajaa kohderyhmää tai tavoitella urheilumanagerina liian monia asioita samaan aikaan, saatat päätyä tilanteeseen ettet puhuttele ketään ja et saavuta mitään.

Miten sitten lähteä priorisoimaan? Ota helpot ja yksinkertaiset, mutta toisaalta vaikeat kysymykset käyttöön: miksi - miten - mitä? Aseta 1-3 tavoitetta ja lähde tekemään. Mittaa matkalla ja vaihda tarvittaessa suuntaa. Toista, toista ja toista.

Kuvitellaan vielä loppuun tilanne, että valinta on kaikkea kaikille -tyyppinen. Siitä ajaudutaan nopeasti resursseihin. Resursseihin, jotka suomalaisessa urheilumarkkinoinnissa ovat varsin rajalliset. Jotta kaikkea kaikille -mentaliteetti voisi edes onnistua, mikä on vaikeaa ja joissain tapauksissa mahdotonta, niin resurssien tulee kasvaa akselilla urheilija-seura-lajiliitto.

Urheilumanagereilta useimmiten kysyttävä palvelu onkin myynti. Viimeisimmät vuodet eivät ole olleet helppoja myynnin näkökulmasta; iloksemme Sponsorointibarometri 2024 antoi positiivisia kasvulukuja alalle, urheilusponsorointi kasvoi 13 % ollen 191 miljoonaa euroa. 

Myynnin kasvattaminen on iso tavoite ja urheilijoilla lähtötilanteet tätä varten ovat hyvinkin erilaisia. Pelkkä urheilullinen menestys ei riitä. MM- tai EM-mitali ei tuo rahaa automaattisesti sisään. Näkemykseni mukaan rahavirrat suuntautuvat tällä hetkellä niiden urheilijoiden, seurojen ja lajiliittojen suuntaan, jotka ymmärtävät viestinnän ja PR:n sekä brändinrakennuksen myynnin vauhdittajina.

Kaikkea kaikille? Ei.

Kirjoittaja, Jarno Tiusanen, on Urheilumanagerien viestinnän työryhmän jäsen. Tiusanen toimii Harri Heliövaaran managerina, Urheilumarkkinointia-podcastin vetäjänä ja on Sponsorointi ja Tapahtumat ry:n puheenjohtaja.