top of page

Onko media urheilijan ystävä vai vihollinen?

toiminnanjohtaja80
Kuvassa amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Olaus Alinen Ylen toimittaja Antti-Jussi Sipilän haastattelussa.
Kuvassa amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Olaus Alinen Ylen toimittaja Antti-Jussi Sipilän haastattelussa.

Urheilugaalassa 16.1.2025 ralliautoilija Tommi Mäkinen valittiin Suomen urheilun Hall of Fameen. Kiitospuheessaan hän antoi arvostusta medialle: ”Ilman teitä meidän tekemisillä ei olisi niin paljon merkitystä. Ilman teitä monta asiaa olisi jäänyt kertomatta, ilman teitä monta legendaa olisi jäänyt syntymättä. Kiitos medialle.” Tällaisia kiitoksia kuulee harvoin.

 

Urheilu-uutiset ovat kuuluneet ihmisten kiinnostuksen kohteisiin jo vuosisatojen ajan. Medioissa raportoidaan pelien ja kisojen tuloksista sekä niistä urheilijoista, jotka ovat tulosten takana. Mediakanavat ovat muuttuneet vuosien saatossa merkittävästi, ja uutisten kulku on nykyään uskomattoman nopeaa. Perinteisten kanavien rinnalle ovat nousseet sosiaalisen median kanavat, jotka monipuolistavat tiedonvälitystä.


Urheilijoille media voi olla sekä ystävä että vihollinen – se riippuu siitä, miten mediaan suhtautuu. Urheilijat ovat julkisessa roolissa, aivan kuten monet muutkin julkisten ammattien edustajat. On selvää, että heidän saavutuksistaan ja tappioistaan uutisoidaan, ja se kiinnostaa yleisöä. Tämä on asia, jonka jokainen urheilija joutuu hyväksymään, kun päättää lähteä urheilijan uralle. Urheilija voi kuitenkin itse vaikuttaa siihen, kuinka paljon urheilun ulkopuolisia asioita hän tuo julkisuuteen.


Jos urheilija hakee yhteistyökumppaneita uransa tueksi, on tärkeää olla jollain tavalla esillä. Joukkueurheilijoilta odotetaan läsnäoloa myös joukkueen kanavissa. Pelkät urheilusuoritukset harvoin riittävät. Haastatteluissa esiintyminen ja kyky kommunikoida median ja yhteistyökumppanien kanssa on usein välttämätöntä. Joillekin tämä tulee luontevammin kuin toisille.

 

Työurani aikana olen päässyt tutustumaan eri medioihin ja toimittajiin. Työskennellessäni Sanomalla Ilta-Sanomien urheilutoimituksen Vesa Rantanen antoi minulle arvokkaan näkökulman: noin 20 % median kuluttajista on kiinnostunut urheilutuloksista, 20 % ei urheilu kiinnosta lainkaan, ja väliin jäävää 60 % kiinnostavat hyvät tarinat. Tämä tarkoittaa, että urheilija voi tavoittaa koko yleisön olemalla mielenkiintoinen ihminen, joka urheilee ja jolla on jotain sanottavaa. Tämä avaa urheilijoille valtavasti mahdollisuuksia. Urheilijoiden ääntä kuunnellaan, ja he voivat toimia esikuvina monin eri tavoin.

 

Tästä upea esimerkki olivat Urheilugaalassa kuullut koskettavat ja vaikuttavat puheenvuorot niin nykyisiltä kuin jo uransa päättäneiltä urheilijoilta. Urheilijoiden ääni on vahva, ja he voivat toimia esikuvina myös vaikeiden asioiden käsittelyssä. Vuoden Esikuvaksi palkittu kestävyysjuoksija Mustafe Muuse päätti kiitospuheensa sanoihin "..kun joku kaatuu, kuten Virén, toivon, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat valmiita nostamaan hänet jaloilleen. Ei kilpailla siitä, kuka tuomitsee nopeiten, vaan sitä, kuka on valmis auttamaan ensimmäisenä." Historiallisen Rohkeus-Unon saanut jääkiekkoilija Patrik Laine puolestaan korosti avun pyytämisen ja puhumisen tärkeyttä. Hänen sanansa toivottavasti jäivät kaikkien kuulijoiden mieleen.


Kolikon kääntöpuolena on se, että joskus urheilija päätyy otsikoihin tahtomattaan. Hänen elämäänsä käsitellään julkisuudessa, eikä kaikki uutisointi ole aina positiivista. Totuus on kuitenkin tärkeää: jos mokaat, siitä kuulevat kaikki. Lopulta media voi silti olla urheilijan paras liittolainen. Urheilijan on kuitenkin itse päätettävä, kuinka paljon hän panostaa medianäkyvyyteen. Esimerkiksi klikkiotsikot voivat tuntua epäreiluilta. Itse artikkeli voi olla asiallinen, mutta otsikko on irrotettu asiayhteydestään lukijoiden houkuttelemiseksi. Tämä on toki hieman kyseenalainen tapa tavoitella lukijoita, vaikka taustalla onkin halu tehdä hyvistä jutuista mahdollisimman laajalti luettuja.


Paras tapa pysyä median kanssa hyvissä väleissä on olla aito ja rehellinen. Onnistumisista saa ja pitää iloita, ja pettymyksissäkin tunteet ovat sallittuja. Medialla on hieno mahdollisuus kertoa urheilijoiden positiivisia tarinoita suurelle yleisölle. Kritiikki ja mielipiteiden esittäminen ovat tärkeä osa keskustelua, mutta me median kuluttajat voimme muistaa lukea myös itse jutut, ei vain otsikoita. Ennen kaikkea voimme tukea ja kannustaa urheilijoita, jotka tekevät työtään innostuksella ja periksiantamattomuudella.

  

Kirjoittaja Anu Helin on Suomen Urheilumanagerit ry:n hallituksen jäsen ja Likel Oy urheilumanagerointiyrityksen perustaja. Hän toimii Lauri Markkasen, Awak Kuierin, Patrik Laineen, Anton Lundellin, Anni Penttilän, Robert Taylorin, Emma Kimiläisen, Olaus Alisen ja Aleksi Pulkkisen managerina.

47 katselukertaa

Viimeisimmät päivitykset

Katso kaikki
bottom of page