Otsikon sisältöä olen pohtinut usein. Myynnillä tehdään rahaa, josta näyttää olevan pulaa joka tasolla. Olen ollut asiassa kiinni urheilijana, managerina sekä luottamushenkilönä eli käytännössä kuluttajana, myyjänä ja päättäjänä. Osin myös kansainvälisesti.
Missä urheilu sitten menee vikaan? Miksi rahasta tuntuu olevan koko ajan puutetta?
Lajit ovat luonnollisesti valtavan erilaisessa asemassa mitä tulee kaupallisiin mahdollisuuksiin ylipäänsä. Tämän lisäksi lajien välinen ero ”tulokakussa” vaihtelee todella paljon. Joissain lajeissa jäsenistö tuo esim. jäsen- ym. maksuina 80 % tuloista, kun jossain muussa lajissa vastaavat prosentit tulevat erilaisista kaupallisista toimista. Huippu-urheilun osalta näyttää siltä, että kuuluu laji kumpaan tahansa jakaumaan niin taloudelliset haasteet ovat läsnä.
Urheilulajeissa ja niiden katto-organisaatioissa, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, puhutaan liikaa vain lajiasioista. Keskeiset positiot täyttyvät toimintakulttuurin vuoksi laji-ihmisistä. Yleensä ihmisillä on vahva urheilija tai valmentajatausta. Tämä tuo mukanaan luottamusta lajin sisällä mutta valitettavan harvoin kaupallista ymmärrystä.
Organisaatiot, joilla on keskeinen rooli lajien elinvoimassa, eli mm. liitot ja seurat pystyvät
valitettavan harvoin tekemään riittävän isoja järjestelmätason muutoksia toiminoissaan, jotta
kaupallinen puoli saataisiin vetämään ja jaettava kakku kasvamaan. Uuden tekeminen tahtoo aina vaatia satsauksia, joka puolestaan tarkoittaa jostain totutusta luopumista. Edellä kuvatulla mallilla rakentuneissa organisaatioissa muutos pysähtyy lähes aina tähän kohtaan ja myynti jää ilman tuotteita.
Toinen perisynti tahtoo olla” messiaan” hakeminen. Valitettavan usein ajatellaan, että kun
puheenjohtajan, toiminnanjohtajan tai parhaimmillaan kaupallisen johtajan paikka tulee hakuun, löytyy se yksi ihminen, joka laittaa hommat kuntoon ja tuo rahat tullessaan. Ei löydy, eikä tuo. Kokonaisuuden kuntoon laittaminen vaatii paljon laajempaa ymmärrystä ja rehellistä pohdintaa kulloiseltakin yksiköltä suhteestaan kaupallisuuteen.
Jotta organisaatio voi ymmärtää myyntiä sillä täytyy olla käsitystä tuotteistamisesta ja brändin vaikutuksesta varainhankintaan. Myynnin arvostus lähtee sen tosiasian sisäistämisestä, että ilman sitä palikkaa ja sen toimivuutta ydintoiminnat pyörivät vajaalla. Myynnin merkitys on keskeinen, haluttiin tai ei. Ilman sitä moni harraste jää toteutumatta ja huippu-urheilutulos tekemättä.
Paljon on tekemistä urheilussa myynnin saralla. Valitettavan usein siihen liittyvä realismi puuttuu mm. budjetoinneissa.
Suomen Urheilumanagerit saa viikottain hakemuksia todella kovan luokan urheilijoilta laajalla
lajiskaalalla. Kumppanuuksien myyjän tarve on massiivinen. Lajien pitäisi rohkeasti uudistaa
toimintaansa mm. kilpailujärjestelmien osalta, jotta kauppa saadaan käymään paremmin niin
urheilijoille kuin seuroille.
Hannu Koivusalo, hallituksen puheenjohtaja Suomen Urheilumanagerit ry
Comentários